Vaivihkaa
huomasin liittyneeni näkymättömien senioreitten joukkoon. Elämä pyytää minulta
eräänlaista uudestisyntymistä. Olen jälleen kuin uusi taivaantaimi, jolla ei
vielä ole käsitystä siitä, mikä tätä kasvuvaihetta kastelisi? Vai onko edessä
pitkä kuihtuminen? Herää kysymys: miten elää mahdollista pitkääkin ehtoota
vielä 25, ehkä 30 vuotta?
Kreikan
mytologian Aitherista, ylimmän taivaan ja avaruuden henkilöitymä, on eetteri ja
eteerinen sanojen alkujuuressa. Eetteri on näkymätöntä, kuten radioaallot tai
sähkömagneettiset kentät. Eetteri on olemassa vaikkemme kapean näkökenttämme
vuoksi sitä näe. Se toimii fyysisen kehon rakennustelineenä, sen kautta
magneettikenttämme ohjaa ja vaikuttaa ihan kaikkeen elämässämme. Hermojärjestelmämme
vastaanottaa eetterin impulssit, ohjaa endokriinijärjestelmää, ruokkii verenkiertoa
ja elimiä, huolehtii energiatasapainostamme ja hyvinvoinnistamme. Ylimmän
taivaan ja avaruuden henkilöitymän vaikutus menee siis solujemme ja atomiemme
tasolle.
Kuuntelin tällä
viikolla kvanttifyysikko Matti Pitkäsen haastattelun. Siinä hän totesi, että
kaiken elävän kohdalla magneettikenttä on pomo ja ihmisellä sielu on pomon pomo.
Sieltä, sielun tasolta ne eetterikehon rakennuspalikat kootaan pyhän geometrian
mukaan jokaista elämää varten. Hymähdin tyytyväisenä, kun tiede vihdoin
lähestyy henkisyyden lainalaisuuksia. Kuka tai mikä se meidät loikaan
kaltaisekseen? Elämän mysteeri on vielä auki, tästä tiede ja uskonto vääntävät
vielä pitkään.
Paradoksaalisesti,
samalla kun yhteiskunta on työntänyt eläkeläisensä, minut siinä joukossa
marginaaliin, olen myös itse myötävaikuttanut näkymättömyyteeni. Eteeriseksi
eläkeläiseksi tullaan kulkemalla henkistä polkua, sitä maailman mystikoiden
viitoittamaa. Pinnallinen, kaupallisuuden kaappaama uushenkisyys ei riitä. Tämän
mietteliään, introverttikansan joukossa meitä eteerisiä eläkeläisiä on onneksi
aika monta. Se on hyvä asia, koska vaikutamme huomaamattomasti, kollektiivisen
magneettikentän tasoilla.
Lupasin
taannoin kuunnella sieluani. Kuuntelin, seurasin ohjausta ja sovelsin joskus
kivuliastakin prosessia. Haastavinta vaihetta, jota aikain viisaudet kutsuvat
palavaksi maaperäksi kesti lähes 15 vuotta.
Siinä tulielementti vähitellen poltti pois magneettikentän kantaman karman ja
sielu pääsi laskeutumaan. Mitään muuta hän ei tahdokaan, kuin laskeutua tänne
materian maailmaan. Siinä minuus sitten
vähitellen häipyy taka-alalle, egon leikit lakkaavat ja tämä avaruuspuku, jota
kutsun minuudeksi muuttuu huokoisemmaksi, eteerisemmäksi ja transparentiksi. Tietoisuuden
ja magneettikentän laajentumisen myötä sielu ottaa yhä enemmän haltuun.
No, ei
minulla oikeasti mitään hätää ole, sisäinen elämäni on rikas, kunhan pohdiskelen.
Sen olen hyväksynyt, ettei pomon pomolla, siis sielulla ole paljoakaan tilausta
tämän päivän länsimaisessa yhteiskunnassa. Suurin osa ihmisistä taitavat
edelleen olla materialismin lumoissa. Ihmiskunnan kehitys on hidasta, joudumme
aina korjaamaan aikaisempia erheitämme. Vääristimme aikanaan pyhän hengen. Kadotimme
yhteyden luontoon ja naiseen jo ennen nykyisen ajanlaskumme alkua. Ei siis ihme
että olemme ilmastokriisin ja tuhon partaalla.
Toivosta en
silti luovu, lastenlastenkin tähden sitä on ylläpidettävä. Hienosti, ainakin
täällä Pohjolassa tasa-arvo on edennyt. Vähitellen patrialkaalinen järjestelmä
muuttuu. Minäkin olin jonkin aikaa järjestelmän tytär, isäni hyväksyntää
etsimässä. En sitä saanut, enkä myöskään löytänyt eheyttäni sieltä. Sielujen ja magneettikenttien näkökulmasta on olennaista,
että jatkamme tätä tasa-arvotyötä. Ehkä vähitellen muistamme jälleen mikä
elämässä on arvokasta. Tajuamme, että feminiinisen magneettikentän tehtävänä on
toimia tämän planeetan maan ja veden elementtien edunvalvojina, synnyttäväthän
naiset uudet sielut tänne maailmaan. Tasa-arvo ei tarkoita samanlaisuutta. Maskuliinin
ja feminiinin Aitheristan luomukset, geometriset eetterikehot, eroavat joiltakin
osin merkittävästi. Se, miten feminiini valaistuu poikkeaa maskuliinin
valaistumisprosessista. Feminiinin, kehollistuneen valaistumisen aikakausi on
vasta alullaan. Dalai Lama on todennut, että maailman pelastaa länsimainen
nainen, mutta kuinka suurten katastrofien kautta meidän on taas mentävä?
Ei tämä
nykyinen yhteiskuntajärjestelmä oikein palvele enää miehiäkään. Luojan kiitos,
yhä useampi mies onkin alkanut etsiä elämänsä arvopohjaksi vaihtoehtoja. Heidän
toivoisin puolestaan laajentavan ilma- ja tulielementtien edunvalvontatehtäväänsä
niin, että arvostaisivat, suojelisivat ja palvelisivat kaikkea elämää tällä
pallolla, eivät vain omia kapeita reviireitään. Uneksinko utopioita?
Olemme näissä
edunvalvontatehtävissämme, polariteettien tasapainoittamisessa epäonnistuneet
kerta toisensa jälkeen. Ei ihme, että pyhä henki on katsonut aiheelliseksi sekoittaa
pakkaa. Sukupuolisuus ylipäätänsä on hämärtymässä. Ehkä se on askel oikeaan
suuntaan, painopisteen siirtymisestä vähitellen sielutietoisuuteen.
Pohdiskelen,
mitä tässä uudessa elämänvaiheessa tekisin. Voin vapaasti valita tuleeko
minusta kiltti mummo vai kärttyisä ämmä. Liitynkö nuorten ilmastotekovimmaan ja
rupean manaamaan esiin maailmankuvamuutosta?
