Lupasin luentoyleisölle, että laitan esitykseni tänne blogiini, mutta tekninen tietotaitoni, tai blogin rakenne ei sallinut PDF-tiedoston siirtoa, joten tässä yhteenveto artikkelimuodossa. Vähän yksikertaistettuna tämä tässä nyt kirjautuu.
Nykyajan rationaalisen, hyvin menttaalisen mielen hybris on irti juuristaan. Usein täysin irrottautuneena tästä matriisista ja sen syvyydestä - feminiiniprinsiipistä, joka mielen alunalkaen synnytti.
Tämä separaatio ja kollektiivinen viirus, on vaikuttanut arvoihimme, siihen miten näemme maailman, miten kasvatamme lapsemme, miten harjoitamme tiedettä, lääketiedettä ja psykologiaa. Miten hallinnoimme, luomme lyhytnäköisiä tavoitteita ja miten koemme suhteemme ympäröivään maailmaan ja toisiimme. Olemme kadottaneet viisauden, vaiston voiman, yhteyden luontoon, elämän syvät juuret ja elämän matriisin punojan taidot.
Elämän matriisin punojan taidot ovat yhtä kuin kanssaluomisen kykymme. Kehomme, tunteemme ja ajatuksemme luovat alituisesti energeettisiä todellisuuksia, jotka eivät vain vaikuta oman matriisimme/auramme hyvinvointiin, vaan yhtälailla vaikuttavat muihin ihmisiin, kollektiiviin ja ympäristöömme laajemmin. Vain kehitämällä tietoisuutemme tarkkailijataitoja, sukeltamalla omaan varjoomme, voimme paremmin tiedostaa mitä luomme. Puhdistamme vähitellen sielumme asumuksen, jotta eheyttävä säteilevä valo voi täällä maan päällä olla siunaukseksi sen sijaan, että olemuksemme lisää kaaosenergiaa ja jatkaa varjoista käsin syntyvää kärsimystä.
Mistä separaatio alkoi?
Jo noin 2000 vuotta ennen ajanlaskua ihmiskunta siirtyi lunaarisista mytologioista, aurinko mytologiaan. Aikaisemmat feminiiniset jumaluudet vaihtuivat maskuliinisiin jumaluuksiin. Painopiste siirtyi Pyhästä Äidistä, Pyhään Isään. Vähitellen tämä johti yhteen monoistiseen maskuliiniseen Jumalaan: Juutalaisten, Kristinuskon ja Islamin - Isä Jumala. Feminiini tukahdutettiin ja kaiken elävän ykseys kaikkosi. Unohdimme vähitellen, että Universumi on orgaaninen, pyhä, jakamaton kokonaisuus, johon ihmiskunta ja maapallomme kaikki luomakunnat osallistuvat. Kollektiivin painopiste siirtyi tällöin sakraalikeskuksesta, solar plexsukseen. Välttämätön separaation ja individuaation aikakausi alkoi. Matriarkaatin aikakaudella olimme olleet vielä eriytymättömiä, heimokansoja, jotka olivat täysin yhteydessä luontoon ja luomakuntien elämään. Individuaatio oli kuitenkin välttämätöntä, jotta ymmärtäisimme, että jumaluus on sisäsyntyisenä meissä jokaisessa, ei vain harvojen valittujen: kuninkaiden, kuningattarien, pappien ja papittarien, harvojen vihittyjen lahja, vaan meidän kaikkien lahja.
Vielä alku-kristillisellä kaudella viisaus, Sofia, oli arkkityyppinä assosioitu Jumalattareen. Oli mm. Innana Sumerissa, Maat ja Isis Egyptissä sekä Athena Kreikassa.
Epätasapaino kuitenkin syveni, kun Kristinuskon kukoistuskaudella arkkityyppien kohdalla tapahtui merkittävä muutos. Viisaus assosioitiin Kristukseen/Logokseen, pyhään sanaan. Jumaluuden kolminaisuus, Isä, Poika ja Pyhä Henki muuttuivat näin täysin maskuliinisiksi arkkityypeiksi ja feminiini hävisi peruuttamattomasti. Mihin jäivät Äiti, Tytär ja Pyhä Sielu?
Vuoteen 200 a.d. mennessä ortodoksisen Kristinuskon feminiiniset jumaluuden kuvat ja arkkityypit olivat kutakuinkin kadonneet.
Vasta 1945 löydettyjen Nag Hammadi tekstien myötä saatettiin nähdä, että jotkut alku-Kristilliset ryhmät ylläpitivät Pyhän Äidin kuvaa. He kutsuivat häntä: "näkymätön meissä kaikissa". Näille alku-Kristityille Pyhä Henki oli Sielu ja Pyhä Äiti/Kosminen Äiti ja he näkivät kyyhkysen hänen symboolinaan.
Ei siis ihme, että sekulaarinen moderni kulttuurimme on nähnyt luonnon epä-pyhänä. Sitä olemme voineet surutta riistää ja käyttää hyväksi. Äiti Maata ei enää pidetty pyhänä. Saatoimme loukata, pahoinpidellä, häpäistä ja saastuttaa, ilman että se herätti meissä minkäänlaista vastuuntuntoa, häpeää tai katumusta.
Vaikka jumaluutta kyllä kuvattiin kaikkialla läsnäolevaksi, se siirrettiin kauemmas pois arkitodellisuudestamme, transkendenttiin. Se oli luonnon tuolla puolen ja meidän tuolla puolen. Se oli aina maskuliini ja isällinen.
Koko Kalojen aikakausi on ollut transkendenttiin pyrkimistä. Se tuotti kirkkokunnat, katedraalit, hierarkiat, kolonialismin, gurut ja sokean uskon auktoriteetteihin ja paljon muuta. Kaikkiin näihin liittyy suunnaton varjo. Aikakautta hallitsi usko erillisyyteen, etuoikeuksiin ja valtaan ylitse muiden eetos. Tänä päivänä tämä kaikki on murtumassa ja kestämättömät yhteiskuntarakenteen ja -järjestelmät käyvät viimeisiä eloonjäämistaistelujaan vielä jonkin aikaa kun Kalojen kuudennen säteen energia poistuu. Jumaluus kääntää katseensa jälleen kohti materiaa, kohti Äiti Maata, kohti kehoa, kohti luomakuntia. Aurinko keskeisyydestä olemme edenneet Mustaan Aukkoon, galaktinen tietoisuus kutsuu. Aurinkokunta olikin vain solu galaksien valtameressä. Sinne ei kuitenkaan mennä ilman aurinkokuntamme juuri-keskusta/Äiti Maata, täällä asustaa kosminen kundaliinivoima joka tämän tietoisuuden laajentumisen ennenpitkään tuo. Musta aukko on feminiiniprinsiipin aluetta, Aurinko maskuliiniprinsiipin. Universaali ja singulaari, kehosi atomien keskuksessa oleva pikkuruinen musta aukko on sama kuin galaksin musta aukko.
Individuaatio on saavutettu ja seuraava vaihe kutsuu meitä ryhmätietoisuuteen evoluutiospiraalin seuraavalle askelmalle, sydänkeskukseemme. Uutta aikakautta hallitsee aivan erilainen, seitsemännen säteen energia, joka tuo pyhyyden materiaan. Tästä siirtymävaiheesta käytetään nimitystä "The Great Turning" - suuri käänne. Sen keskellä elämme ja käänne tehdään yksi sydän kerrallaan.
Feminiiniprinsiipin menettämisen myötä kadotimme tärkeän osallisuutemme, kanssaluomisen kykymme. Emme enää olleet yhteydessä tähän näkymättömään matriisiin ja sen elämän voimaan.
Henki ja mieli (rationaalinen ajattelu) olivat Jumalasta, maskuliinisia, kun taas luonto, aine/materia, nainen ja keho olivat Jumalattaresta. Jumalattaren kuvaa, joka liitettiin kaaokseen, sitä pelättiin. Elämän feminiiniset aspektit kiellettiin. Henki ja materia eriytettiin. Tästä separaatiosta kärsimme edelleen tiedostettua ja tiedostamatonta kollektiivista traumaa. Tämä näkyy jaetussa kollektiivisessa immuunijärjestelmässämme ja hermostoissamme, emme kertakaikkiaan ole läsnä kehoissamme. Oma matriisimme kun on vain fraktaali sukulinjojemme ja kollektiivisen tason matriiseista. Olemme niihin auttamattomasti kytkeytyneinä.
Kehityksen etenemisen myötä, tietoinen mieli ja vaistonvarainen sielu - aivot ja sydän, erkanivat toisistaan ja polarisoituivat yhä enemmän ihmisen tietoisuudessa.
Tämä kehitys, joka on mielestäni nyt tullut tiensä päähän, on suoraan johtanut tämän päivän henkiseen, poliittiseen ja ekologiseen kriisiin. Olemme kerta kaikkiaan kokeneet valtavan tripla menetyksen: luonto, aine/materia ja nainen.
Ajankohtainen ilmastokriisimme juontaa näinolleen lähes 4000 vuotta sitten alkaneeseen feminiiniprinsiipin mustamaalaamiseen, niin filosofiassa, tieteessä, teologiassa ja mytologiassa.
Tämä oli patriarkaattisen yhteiskuntajärjestelmän alku. On hyvä muistaa, että patriarkaatti on JÄRJESTELMÄ, eikä ole sama kuin kaikki miehet. Naiset yhtälailla tukevat järjestelmää, niinkuin miehet voivat olla feministejä. Puhun prinsiipeistä, en sukupuolesta.
On herättävä ymmärtämään, että pitkään hallinnut järjestelmä on johtanut siihen, että kollektiivisella tasolla tunne- ja fyysisten kehojemme immuunijärjestelmät ja hermostomme ovat rikki, haavoittuneet, irti juuristaan, traumatisoituneet ja kipuilevat monella tapaa.
Jotta voisimme siirtyä Jaakopin portailla seuraavalle tasolle, sydäntietoisuuden alueelle tarvitsemme kipeästi:
- Traumojen restauraatiokäytäntöjä (yksilöt ja sukujanat)
- Uusimman neurotieteen, epigenetiikan ymmärrystä ja sen kansantajuistamista
- Kulttuurisen, kollektiivisen traumatason tunnistamista ja eheyttämistä.
Meidän on kurottava umpeen hengen ja materian, aivojemme ja sydäntemme välinen kuilu. Laskeuduttava kehoihimme ja palattava luonnon parantavaan kehtoon. Paljon on maailmassa trauman jäädyttämiä sydämiä. Sydänkeskuksemme pysyvät visusti suljettuna, suojautuneena ilman feminiiniprinsiipin, kehon eheytymistä. Sydän ei aukea ilman mineraalikuntaa, kasvikuntaa ja eläinkuntaa meissä.
Ei tarvitse olla kovinkaan tiedostava ihminen, ymmärtääkseen, että maa- ja vesielementit kotiplaneetallamme ovat tällä hetkellä hälytystilassa ja hätää kärsimässä.
Vaikka yksilön kohdalla on kyse löytää sisäinen prinsiippien tasapaino, sukupuolellakin on erityistehtävänsä tämän suuren kääntymisen ajanjaksona. Inkarnoituessaan sielut virittäytyvät sukupuoleen ja ottavat kantaakseen osan kollektiivikarmasta, joten vaikka yksilöinä pyrimme prinsiippien tasapainoon, meillä on erillaiset taakkasiirtymät.
Tämän takia erityisesti sielut, jotka ovat inkarnoituneena naiskehoihin, meidän tulee laskeutua sielujemme aliseen, kokeaksemme ja parantaaksemme siellä olevat voimakkaat vaistonvaraiset tunteemme, hakea tukahdettu ja kadotettu viisautemme. Näiden ilmaisu kun on ollut kiellettyä tuhansien vuosien ajan. Vain se mikä tulee nähdyksi ja koetuksi voi parantua, vapautua. Keho kantaa monien, monien elämiemme muistoja, jähmettyneitä energiatukokset. Veden ja energian esteetön virtaus kehon läpi on puhdistuksen lahja ja Äiti Maa kiittää runsaudella.
Sielut, jotka ovat täällä mieskehoissa, teidän kohdalla pätee ihan sama varjon puhdistustyö. Erityisen tärkeätä on, että eteenkin alempi menttaalikehonne (solar plexus), sananne todella virtaavat sydäntietoisuuden kautta palvellakseen elämää ja sitä kautta kaikkia luomakuntia täällä maan päällä.
Käsittelen seuraavaksi Solar Plexusta, koska se on tällä hetkellä vielä dominanssissa ja edustaa sitä energiataajuutta, jonka läpi meidän on kuljettava sydäntietoisuuteen.Tämä on ollut patriarkaatin, valta ylitse muiden aikakauden taajuus.
Solar Plexus, kolmas värähtelytaajuus alhaalta laskettuna
(maskuliini, strukturoitu, korreloi eläinkuntaan)
Tämän keskuksen teemat ovat mm.: luottamus, pelot, vaietut asiat, itsetunto, itsekunnioitus, itsevarmuus, kunnianhimo, rohkeus, kriisinhallintakyky, itsestä ja muista huolehtiminen, vaikeus sietää kritiikkiä, henkilökohtainen kunnia, hylkäämisen pelko, pelko näyttäytyä hölmönä, typeränä tai tyhmänä, ulkonäköahdistukset, luonteen vahvuus.
(Eläinkunnan kuudes sukupuuttoon kuolemisprosessi on käynnissä. Tämä liittyy mielestäni ihmiskunnan kyvyttömyyteen siirtyä solar plexuksen taajuudesta sydäntietoisuuteen. Alempi taajuus uhrautuu, jotta sydämemme auvautuisivat. Aikanaan feminiiniprinsiippi uhrautui, jotta yksilöityminen voisi tapahtua, ennen sitä Äiti Maa uhrautui jotta saatoimme ylipäätänsä tänne inkarnoitua - omaa ns suoraa tietoa. Tietoisuuden kehitys kulkee kriisien kautta, niin yksilön kuin kollektiivin. Sydäntietoisuus on ensimmäinen, alhaalta ylöspäinlaskettuna, joka todella ymmärtää että olemme osa luonto - interdependence, kanssariippuvuutemme)
Solar Plexuksen pyhä totuus on: kunnioita itseäsi! Ole kypsä, suhtaudu kunnioittavasti itseäsi ja muita kohtaan ja kanna vastuu itsestäsi, persoonastasi, kuka olet ja millaiseksi olet kehittynyt. Terve ego! Tämä kolmas taajuus kehittää itsetuntoa ja persoonallisuutta. Opit erottautumaan laumasta, yksilöitymään. Jumaluus luo moninaisuuden kautta, joten sinun yksilöitynyt lahjasi on tärkeä. Opit vetämään rajoja ja löydät oman henkilökohtaisen etiikkasi ja moraalisi.
Tämä keskus sijaitsee 12. selkänikaman ja 1. lannenikaman välisellä alueella. Se vaikuttaa sisäelimiin, haimaan, mahaan, ruansulatus- ja eritysjärjestelmiin, maksaan, sappirakkoon ja pernaan. Mikäli emme pysty tasapainottamaan pelkoon ja ihmissuhteisiin liittyviä epätasapainoja jotka kumpuavat juuri- ja sakraalikeskuksista, ne leviävät solar plexuksen alueelle.
Täällä teemme helposti kaikista asioita hyvin henkilökohtaisia. Tunnemme kouristuksia jos olemme vihaisia tai hermostuneita. Solar plexuksessa voi olla liikatoimintaa, jos reagoimme liian tunteellisesti ja/tai alitoimintaa, jos pelkäämme liikaa omia tai muiden tunteita. Siksi tätä keskusta kutsutaankin tunteiden sulatusuuniksi. Astraalitason (tunnetason), usein ihannoidut ilmiöt liittyvät tämän keskuksen epätasapainoon, etenkin jos välttelemme oman varjomme integroimista.
Täältä löytyy mm. surumielisyyttä, huolta, jännitystä, levotonta jännittyneisyyttä, stressiä, kiivautta, hermostuneisuutta, itsekkyyttä ja pakkomielteisyyttä.
Vaikka tämä keskus on tunteellinen, olemme nousseet rakenteettomasta tajuudesta (sakraali) rakenteellisempaan ja älyllisempään (solar). Keskus vastaa ja reagoi ajatuksin. Niiden kautta pyrimme luomaan järjestystä, tuomaan lohtua ja rakennetta tunteitamme kuohuttaviin tilanteisiin.
Ollessamme tässä keskuksessa uskomme ajatuksiamme ja tunteitamme. Parhaimmillaan osaamme nimetä ne, mutta jos ne ovat epämiellyttäviä tai hämmentäviä on riski, että pyrimme niistä eroon. Aluksi tämä tuottaa meissä huojennusta, mutta saattaa olla että työnnämme perimmäisen ongelman alitajunnan syvyyksiin.
Rationalisoimme, älyllistämme ja heijastamme oman pahoinvointimme ulkopuolellemme, teemme usein mitä tahansa välttääksemme tuntemasta tunteitamme.
Olemme herkästi sitä mieltä, että joku toinen on vastuussa epämiellyttävistä tunteistamme oli sitten kyseessä henkilö, pomo, yritys, yhteiskunta, järjestelmä tai elämä itse - löydämme loputtomasti syitä.
Turvaudumme pidättyväisyyteen ja tukahduttamiseen, minkä vuoksi solar plexuksesta muodostuu suuri pidäteltyjen energioitten patoallas. Tarvitsemme sydänkeskustamme muuntamaan solar plexuksen energiat tavoitteellisuudeksi, epäitsekkyydeksi, myötätunnoksi ja rakkaudeksi.
Sydänkeskus paljastaa solar plexuksen, ja kun sydän on tarpeeksi auki henkilö ei useinkaan sotkeudu liikaa toisten ihmisten asioihin.
Koska maailma on yksilöllisen ja kollektiivisen mielemme heijastus, solar plexuksesta ja integroimattomista alemmista värähtelytaajuuksista kumpuavat ajatus- ja tunne energiat (defenssit ja traumat) ovat suurimpia haasteita. Vedämme puoleemme varjomme sovittamattomia energioita, pahimmassa tapauksessa tukahdutamme oman elämänvoimamme.
SINÄ OLET SEKÄ VALO ETTÄ SEN PEILI !!
Jokainen kielteinen ajatus palaa aikanaan takaisin. Tämän ymmärtäen, voimme nähdä, että esim. myös ilmastonmuutos on sisäinen, kollektiivinen tapahtumasarja. Pyhä feminiinprinsiippi on kertakaikkiaan traumatisoitunut ja maa- ja vesielementit eritoten huonossa jamassa. Naisetkin unohtivat omat elementtinsä! Tasa-arvokamppailun nimissä meistä tuli patriarkaatin tyttäriä, koska muuta mahdollisuutta ei ollut tässä järjestelmässä. Kiitos kuitenkin Sufragetit, 60-luvun hippiliike ja feministit, tasa-arvo on edistynyt. Kuitenkin tiedän, ettei nainen oikein eheydy, ilman että hän laskeutuu kehoonsa, omaan prinsiippiinsä.
Yksipuolinen riippuvaisuutemme normitieteeseen ja akateemisuuden autuuteen kuuluvat tälle alueelle, liian sokeasti ja dogmaattisesti seurattuina niistä on tullut uusi kirkkomme.
Uskomme rationaalisen ajattelun yksin olevan olentomme suurin saavutus, emmekä esim. salli tunteiden tuomista työpaikoille. Tämä antaa meille turvaa, kun yritämme kohdata ja hallita joskus kaottisia ja vähemmän rakenteellisia tunteitamme, työntämällä ne sosiaalisesti hyväksytyn käyttäytymisen ulkopuolelle.
(Greta Thunberg ei tee näin, aspergerin takia, siksi hän toimii nyt suurena totuuden torvena)
Me kertakaikkiaan laitamme KANNEN PÄÄLLE !!
Näin syntyy valtaisa umpikuja. Otamme etäisyyttä omista tunteistamme ja meistä voi helposti tulla ylimielisiä ajatellesamme, että olemme parempia, siistimpiä, hienostuneempia ja älykkäämpiä kuin nuo muut. Vertailemme paljon tällä aaltopituudella kohottaaksemme itsetuntoa ja omanarvontuntoamme. Jos kytkeydymme täysin irti tunnemaailmastamme luomme hyvin steriilin ja turran ympäristön.
Mieli on hyvin kaunis väline, mutta sitä tulee käyttää viisaasti eikä se saa yksin hallita elämäämme. Elämästä voi tulla tosi kuivaa.
Solar plexuksessa on kyse taistelusta paremmuuden ja heikkouden välillä. Patriarkaatin aikana keho on nähty "koneena", jonka tarkoitus on tuottaa terveyttä ja elinvoimaa. Tunteet on, joko tukahdutettu tai sitten niitä hallitaan mielen peleillä ja keinoilla, tai vaihtoehtoisesti annetaan toisen kannettavaksi (mm. ylisukupolviset taakkasiirtymät).
Pelkäämme omaa vihaamme, raivoamme, omaa heikkouttamme ja haavoittuvaisuuttamme. Kärsimättömyys ja turhautuneisuus vaivaa meitä, kun joudumme kohtaamaan alemmista taajuuksista kumpuavia tunnetiloja.
Täällä ylläpidämme omaa, usein aika pysyvää mielikuvaa itsestämme, egostamme. Puolustamme sitä tarvittaessa kiihkeästi. Meillä on mielipiteitä, olemme kunnianhimoisia, tuomitsemme, arvostelemme ja syytämme. Terve ego ei ole vielä kehittynyt.
Voimme tuntea itsemme hyvin omahyväisiksi, itse asiassa koetamme näyttää paremmilta kuin nuo muut. Älyllistä jäykkyyttä ja ylimielisyyttä muiden uhatessa ego-identtiteettiämme tai haastaessa uskomuksiamme. Kaipaamme älyllistä hyväksymistä ja haluamme toisten ihmisten olevan kanssamme samaa mieltä. Me tiedämme aina kaiken parhaiten ja meillä on vastaukset kaikkeen.
Voi syntyä erittäin suljettu ja ylimielinen kiertokulku, jos emme kykene päästämään irti. Tämä aaltopituus on kaiken kilpailemisen perusta, sen piirissä taistelemme materiaalisesta menestyksestä toisten kustannuksella. Perustava ajatus on: "Et voi menestyä ilman, että joku toinen häviää". Tavoittelemme itsen tyydyttämistä muiden ihmisten ja elämänmuotojen kustannuksella.
Tunnemme kelpaavamme saavutusten, statuksen ja tunnustuksien kautta. Kaikki "-ismit", optimismia lukuunottamatta, kuuluvat tähän taajuuteen. Solar plexus on äärimmäisen hyvä sanankäyttäjä, koska se kuuluu alemman älyllisyyden piiriin.
(Tällä hetkellä näemme rajuja ylilyöntejä: elämme totuuden jälkeistä aikaa, viha-puhe jyllää, trollit ja deep fake:it, somen kaikki ilmiöt. Kuka tahansa voi periaatteessa sanoa mitä tahansa yksilöllisyyteen ja sanavapauteen vedoten. Moraali ja etiikka ovat kadoksissa. Olemme todella vaikeuksissa, jos annamme tämän taajuuden kehittää AI teknologiaa ilman sydäntietoisuutta)
Henkisen polun kulkijan kohdalla, mikäli hänellä tämä taajuus vielä dominoi, vertailu ilmenee esim. "minä olen henkisempi kuin sinä, minun opettajani / opetukseni / oppi-janani / traditioni on parempi kuin sinun....jne.
Itseänsä ylentävät "pyhät" ihmiset löytyvät täältä. Tämä aaltopituus on kuin "yhden miehen/naisen orkesteri", jossa kaikki on olemassa vain itsen älyllisyyttä ja paremmuutta varten.
Liike- ja yritysmaailman, politiikan- ja talouselämän järjestelmät, tiedemaailmakin toimivat edelleen tällä taajuudella. TIETOISUUS itse on se puuttuva elementti, koska sitä ei tunnisteta, eikä oteta riittävästi huomioon näillä elämänalueilla. Onneksi näemme pilkahduksia positiivisesta muutoksesta.
Seuraukset näkyvät luonnonvarojen äärettömänä hyväksikäyttönä, ympäristön rappeutumisena, eläinlajien ja elämän tuhoutumisena, taloudellisina kriiseinä, eriarvoisuuden lisääntymisenä, yritysten raakana voitontavoitteluna ja lyhytnäköisyytenä sekä hallinnon byrokratisoitumisena.
Solar plexus taajudella saatamme kantaa piilevää paljastumisen pelkoa, olla ahdistuneita, turtia, jäykkiä, omahyväisiä ja närkästyneitä, sekä pelätä salaisuuksiemme paljastumista. Piiloudumme naamioiden taakse.
Kun emme salli itsellemme tai toisille autenttisuutta, luomme paljon stressiä kehoomme, tuotamme paljon pahaa oloa ja sairautta (mm. syöpäsairauksien ja autoimmuunisairauksien lisääntyminen - molemmat ovat sairauksia missä solumme ja jäjestelmämme hyökkäävät itseämme kohti).
Stressin taso tämän päivän yhteiskunnassa on äärimmäisen korkea. Monet ajavat itsensä piippuun, ehkä romahtavat ja tajuavat, etteivät voi jatkaa samaan malliin.
Enimmäkseen ruohonjuuritasolla tapahtuva henkinen herääminen haastaa tällä hetkellä tämän taajuuden ylivaltaa. Tämä liike pyrkii avaamaan ihmiskunnan kollektiivisen sydämen, yksi sydän kerrallaan.
Sydämen aukeaminen on ihme-eliksiiri, jonka avulla voimme päästä läpi tästä värähtelytaajuudesta. Sydäntä lähestyessämme annamme tilaa nöyryydelle, tasavertaisuudelle ja jäykkyytemme sekä kontrollin tarve alkavat rentoutua.
Kun tämä taajuus on tullut tiensä päähän, se ei enää pysty ylläpitämään itseään, vaan alkaa sulattamaan rakenteita, rooleja ja sisäisiä vankiloita. Se jättää meidät hetkellisesti irrallisuuteen ja me tiedämme, että jotain olennaista puuttuu. Avaamme itsemme ystävällisyydelle ja herkkyydelle, irrottaen ja pehmentäen itse luomiamme rakenteita.
Toisten huomioonottaminen pääsee esiin, opimme käyttämään voimaamme ja tietojamme vastuullisemmin. Harjoittelemme antautumista ja irtipäästämistä. Sen kautta jotain suurempaa herää meissä. Me kerta kaikkiaan sulamme!
Kun sydän alkaa aueta, tajuamme myös, ettemme voi jättää mitään vaiheita väliin ja siksi päädymme uudestaan alemmille taajuuksille, voidaksemme parantaa pelon ja epäilyn. Hakeudumme terapiaan, niin puhe- kuin kehoterapioihin. Mitään tasoa ei voi ohittaa, kaikki tulee integroida!
Harjoittelemme itsemme hyväksymistä sellaisena kuin olemme, niinpä sydän vähitellen lisää rohkeuttaan ja alkaa avautua.
