Valovoimaa 100-vuotiaalle Suomelle - valotyöntekijöiden haaste

Tämä artikkeli julkaistiin tammikuussa 2017 Ultra lehdessä

 

Valovoimaa 100-vuotiaalle Suomelle – valotyöntekijöiden haaste

Osallistuin jokin aika sitten gnostilaiseen messuun, joka oli harras ja kaunis hetki. Kävellessäni ulos huomasin kuitenkin ajattelevani, että eikö olisi jo korkea aika aikuistua, siirtyä Jumalan lapsen asemesta Jumaluuden aikuisiksi. Messun aikana ilmaisua ”Jumalan lapsi” käytettiin moneen kertaan, ja se jäi vaivaamaan minua. Tämä analogia ei enää sovi aikamme henkisyyteen. Mielikuva on huono, etenkin jos lapsena oleminen mielessämme jotenkin vähentää vastuuta omasta valovoimaisuudestamme ja näin vähentää kauttamme kulkevan valon kykyä murtautua läpi, sen virtauksen siunausta kauttamme maailmalle. Emme enää valotyöntekijöinä ja henkisen polun kulkijoina voi tuudittautua lapsen asemaan ja odottaa, että eheys ja autuus saapuvat ihmeen kautta tai jonkin ulkoisen auktoriteetin välityksellä. Vain me itse kukin vastaamme oman sisäisen temppelimme eheydestä ja sen valovoimaisuudesta. Henkiseen aikuisuuteen astuminen merkitsee näin ollen vastuun lisääntymistä. Mutta mitä se voisi merkitä tässä ajassa? Tässä muutama ajatus pohdittavaksi.

Kun elämän kompleksisuus ja kollektiiviset pelkotilat lisääntyvät, Graalin Maljasi, energiatemppelisi on oltava suurempi

Ihmiskunnan evoluution pitkässä juoksussa näemme, kuinka heiluri heiluu progressiivisten ja regressiivisten syklien välillä. Nyt näyttää siltä, että olemme siirtymässä tai siirtyneet regressiiviseen sykliin. Riittää, että katselee ympärillään maailman tapahtumia nähdäkseen, että pelkoon ja separaatioon nojautuvat nationalistiset suuntautumiset ovat nousussa niin meillä kuin muualla. Maahanmuutto, pakolaiset ja toisenlaisuus herättävät pelkoja. Henkinen aikuisuutemme mittautuu kyvyllämme asettautua sielutietoisuuteen ja katsoa maailmaa ykseydessä olevien sielujemme ja sydäntemme kautta. Siihen kuuluu seurata tapahtumia laaja-alaisesti, vastuullisesti ja myötätuntoisesti, mutta välttäen reaktiivisuutta. Pyrkimyksenä on pysyä omassa temppelissämme mahdollisimman eheässä tilassa. Näin värähtelymme lievittää ja tuo valoa kaaokseen, joka rehottaa alemmilla värähtelytasoilla. Tässä mielessä kaikenlainen itsekkyys joutaa roskakoppaan, sillä uiskentelemme kaikki yhdessä samassa energiameressä.

Kun pelkoja nousee, tai huomaamme, että turrumme tuntematta enää juuri mitään, on hyvä tiedostaa asia ja etsiä vastauksia omaan epämiellyttävään olotilaan omasta sisäisestä maailmasta. Silloin kannattaa välttää  heijastamasta näitä tunteita itsemme ulkopuolelle. Mikään mielentila ei nouse tietoisuuden näytölle, ellei sillä ole jokin vastavuoroinen värähtely jossain omassa sisäisessä universumissa. Ratkaisu kielteisten mielentilojen muuttamiseen löytyy siis vain ja ainostaan sisältä.

Onko pullon henkesi pullossa? Inkarnoituminen ja maadottuminen ovat olennaisen tärkeitä.

Kun meissä oleva Jumaluuden kipinä inkarnoituu ja luo sielun kausaalikehon, se läpäisee ja virittäytyy moneen kollektiiviseen tasoon, ja oman kehitysvaiheensa mukaisesti ottaa kantaakseen osan siitä. Planeetan auran eri kehot kantavat ihmiskunnan sinne jättämiä kuona-energioita. Ne ovat energioita, jotka ovat jääneet varjoon, käsittelemättä, työnnetty maton alle, hiljennetty tai tukahdettu. Toisin sanoen ne ovat kipuja ja traumoja, joita ihmiskunta kantaa. Menneisyytemme energiat rasittavat etenkin planeetan astraali- eli tunnekehon kenttää ja aiheuttavat käsittelemättöminä negatiivisten syklien toistumista, niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla, ja ovat näin ollen monen surun syynä. Asia on todistettu myös tieteellisesti. Kannamme näitä energioita perimässämme, geenien proteiinimarkkereissa. Esimerkiksi meitä suomalaisia rasittavat usein masennus, melankolia tai addiktiot, jotka kulkevat käsittelemättöminä sukujanoissamme eteenpäin. Oman kausaalikehoni puhdistustyössä olen löytänyt suvuistani muun muassa melankolian, poissa olevan isän eli suojaavan maskuliinin poissaolon, petoksen ja feminiinin uhrautumisen energian. Jotkut kulkivat isälinjassani, toiset äitilinjassani, jotkut useamman sukupolven. Toki sukujanoissa kulkee myös perimiämme vahvuuksia. Omalta osaltani tunnistin muun muassa yksilön autonomian kunnioittamisen ja sukupuolten tasa-arvon.

Sielu suuressa ykseyden viisaudessaan, valossaan ja rakkaudessaan haluaa inkarnoitua universumisi joka sopukkaan ja tuoda siunauksensa, luovuutensa ja lahjansa eläväksi tässä maailmassa. Se edustaa aina evoluution tulevaisuutta, joka haluaa ilmentyä. Sielun tulevaisuuden energioilla on aina ratkaisu menneisyyden tuskiin ja kipuihin. Näistä yllämainituista kuonaenergioista johtuen monet sielut eivät kuitenkaan kunnolla inkarnoidu, vaan prosessi on jäänyt vajaaksi. Sielu ikään kuin inkarnoituessaan toteaa: ”Auts! Täällä on niin paljon kipua, että vetäydyn takaisin henkimaailmaan.” Pullon henkemme ei toisin sanoen ole kokonaan pullossaan eli kehossaan, vaan leijailee joko sen yläpuolella, toispuolisesti tai suppeana rajoittuneesti ja epätasapainossa. Tämä on yllättävän tavallista. Vaihtoehtoisesti sielun kausaalikenttä voi sisältää niin runsaasti dogmaattisten uskontojen aiheuttamia kärsimyksiä, inkvisition, noitavainojen tai muunlaisten uskontojen nimissä tehtyjen vääryyksien muistoja, että sielu pysyy heräämättömässä tilassa omassa maailmassa ja kestää aikansa ennen kuin henkinen herääminen on jälleen mahdollista. Vasta kun olemme puhdistaneet nämä muistot kollektiivikentästämme laaja-alainen henkinen herääminen voi toteutua. Sielun maailmassa ei ole aikakäsitystä. Siellä menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuuden potentiaali ovat aina läsnä.

Lapsina, jo sikiöinä, olemme kuin sieniä, jotka imevät ympäristömme ehdollistumat tiedostamatta, mihin sopeudumme. Jumaluuden aikuisuuteen astumisen ensimmäinen ehto ja tehtävä on selvittää itselleen tämä ehdollistumisen energia sekä sen aiheuttamat tukkeumat ja vääristymät. Sitä kautta voi löytää oman ainutlaatuisen eheän minuuden. Silloin sielun energia pääsee laskeutumaan enemmän ja tasapainoisemmin omaan Graalin Maljaansa.

Moni uskoo olevansa hyvin maadoittunut, jos vaikka urheilee, huolehtii fyysisestä kunnostaan, syö terveellistä luomuruokaa, työskentelee puutarhassa tai vaeltaa metsässä. Vaikka nämä toimet ovat hyviä, ne eivät kuitenkaan yksin auta sielua laskeutumaan ilman tietoista psykologista, psykofyysistä ja energeettistä eheytymistä.

Indentifikaatio

Jumaluuden aikuisuuteen kuuluu myös hyvin tietoinen siirtyminen persoona-identifikaatiosta sielutietoisuuteen. Silloin tunnistamme ja samaistumme sieluun niin, että se elää kanssamme arjen ajatuksissamme, tunne-elämässämme ja tekojemme kautta. Sielu on kaikenkattava.

Sielutietoisuudessa voimme tarkastella esimerkiksi suojelusenkeliä. Kun puhun suojelusenkelistäni, tunnistan, että puhun minuun kuuluvasta aspektista – minulla ei ole suojelusenkeliä, vaan olen oma suojelusenkelini, sillä hän on osa sieluni kenttää. Tämä on yksinkertainen esimerkki hienosyisestä erosta samaistumisessa, joka asettaa jumaluuden kaikki ilmentymät sisälläni oleviksi, sillä mikään ei ole ulkopuolista. Samalla tavalla Kristus-tietoisuus ja Buddha-luonne ovat sisälläni, eivät ulkopuolellani. Sieluni on myös isovarpaissani, jokaisessa elimessäni, hermostossani, veressäni ja joka puolella kehoa. Se ei vain leijaile pääni yläpuolella, vaan se läpäisee kaiken. Tämä identifikaation muutos vaatii kuitenkin tarkkaavaisuutta, erottelukykyä ja läsnäolevaa tietoisuutta, koska etenkin astraali-tunne-kehomme, mutta myös mentaalikeho väärine ajatusmalleineen, sisältävät runsaasti vääristymiä ja egomme luomia kompastuskiviä itsensä tärkeydestä. Näitä vääristymiä on voinut syntyä tässä elämässä, ja sielun kausaalikeho voi kantaa niitä myös menneistä elämistä. Suuren mysteerin edessä tarvitaan nöyryyttä ja kainoutta, muttei naiivia lapsen asemaan asettautumista.

Karman jalanjäljet

Olemme jo ekologisessa tietoisuudessamme aikuistuneet merkittävästi, kun puhumme ekologisesta jalanjäljestä ja tarpeesta sen pienentämiseen. Silloin olemme aidosti huolissamme maapallon tulevaisuudesta. 

Mutta tiedostammeko myös karman jalanjäljen? Elämmekö sielutietoista elämäämme niin, että seuraavan sukupolven inkarnoitumisen taakka olisi kevyempi? Koska me emme ole erillisiä tässä kosmisessa energiameressä, seuraava tietoinen ponnistus Jumaluuden aikuisuuteen liittyy sukujanojemme ja Suomen kollektiivikentän tietoiseen puhdistamiseen. Jos ja kun tässä onnistumme edes hieman, olemme jälleen inkarnoituneet enemmän, tuoneet enemmän valoa maailmaan. Silloin Graalin Maljamme, auramme säteily lisääntyy huomattavasti.

Sielujemme tasolla meitä kaikkia suomalaisia yhdistää Suomen Sielu, sen tasolla ei ole yksilöityneitä sinun tai minun sieluja, vaan yksi energeettinen kenttä ja todellisuus. Meitä kaikkia yhdistävä kaunis sielu haluaa valon määrän lisääntyvän Suomessa. Puhdistustyön potenssi nousee merkittävästi, jos teemme työtä ryhmissä, koska yhdistyneet ja Suomen sieluun virittäytyneet maljat voivat tuoda korkeavärähteisen parantavan pyhän hengen materiaan tehokkaammin. Tällä tasolla töitä riittää, sillä sotien traumat ja pelot kulkevat vielä käsittelemättöminä monissa sukujanoissa ja aiheuttavat erilaisia oireita. Suomi on nyt 99-vuotias. Numero 9 on loppuunsaattamisen ja päätökseen viemisen numero. On hyvä pysähtyä miettimään, mistä energioista, kollektiivimme tai sukujanojemme rasitteista, haluaisimme luopua, jotta seuraavat 100 vuotta henkinen kehitys täällä Suomessa olisi otollisempaa ja tulevien sielujen olisi helpompi ilmentää potentiaaliaan, lahjojaan ja luovuuttaan.

Rudolf Steiner ja Pekka Ervast ovat molemmat julistaneet, että valo tulee aikanaan Pohjolasta ja Suomesta. Jotta tämä voisi toteutua ja palvelisimme ihmiskuntaa laajemmassa mittakaavassa, on tämä sielujen Graalin Maljoihin laskeutuminen, valon tuominen pimeyteen välttämätöntä. Tasapaino löytyy sydämestä. Meillä suomalaisilla on tässä työssä suuri etu, sillä emme ole menettäneet luontoyhteyttämme, emmekä juurikaan pelkää pimeyttä. Se antaa meille rohkeutta kohdata sisäisen varjomme. Pimeyden ytimessä on valo ja valon ytimessä pimeys, yinin ja yangin tasapaino. Kun tasapainoinen sydän on elämän ohjaksissa, olemme täyttäneet kollektiivisella tasolla tällä erää sielujemme tehtävän. Valaistumisen kokemus on näiden kahden sisällämme olevan valon purkautuminen yhdeksi valtavaksi ykseyden autuudeksi, jossa kaikki kaksinaisuus on läpäisty, ylitetty ja saatettu sydämen rauhaan.

Sisäisen maskuliinin ja feminiinin tasapaino

Ikuisuuden kosmisessa tanssissa sieluillamme on tällä hetkellä takanaan tuhansia vuosia kestänyt patriarkaatin aikakausi. Olemme oppineet, integroineet ja leikkineet vallalla ja sen eri ilmenemismuodoilla. Tämä on solar plexuksen aluetta. Viime aikoina vallanhalu on ampunut yli, mikä on merkinnyt itsekkyyden aikakautta. Ennen sitä meillä oli pitkä matriarkaatin aikakausi, jolloin ihmiskunnan sakraalikeskus ja Äiti Maan luovuuden energiat olivat kehityskohteena. Ennen sakraalikeskuksen kautta juurikeskuksen kaudella harjoittelimme maapallolla olemista ylipäätään ja kehitimme fyysistä olemustamme. Jokainen aikakausi päättyy kriisiin, jolloin tietoisuus ikään kuin pakotetaan evoluution seuraavalle tasolle. Olemme juuri nyt sellaisen kriisin kynnyksellä, tai ehkä jo kunnolla sen vaikutuspiirissä. Vastaukset sielujemme evoluution seuraavaan integrointi- ja kehitysvaiheeseen löytyvät sydänkeskuksesta. Matkallamme takaisin ykseyteen olemme astumassa Jaakopin tikapuiden seuraavalle askelmalle. Jumaluuden aikuisuus merkitsee sitä, että rohkeasti astumme tähän kehitysvaiheeseen. Tasapainotamme sukupuolesta riippumatta itsessämme olevat sisäiset maskuliini- ja feminiinienergiat, jolloin saavutamme sydämessämme tasapainon. Sydänkeskus on energiakeskuksistamme ensimmäinen alhaalta laskettuna, joka luonnollisesti ymmärtää kaiken elämän keskinäisen pyhän riippuvuuden ja kaikkien luomakuntien niin näkyvän kuin näkymättömän eheyden tärkeyden. Tätä ymmärrystä nyt todella tarvitsemme.

Pyhän Feminiinin paluu

Ihmisauran temppelin kausaalikehossa oleva sielu edustaa feminiiniprinsiippiä, kun taas ulkoinen ilmentyvä, keho, muoto ja persoonallisuus edustavat maskuliiniprinsiippiä. Graalin Maljaan laskeutumisen, kausaalikentän puhdistamisen ja täydellisen sielutietoisuuden saavuttamisen tavoitteena on sielun ”yläpuolella” olevan jumalkipinän ilmentyminen loistokkuudessaan täällä maan päällä. Raamatun ylösnousemus tarkoittaa juuri tämän prosessin kulminoitumista. Tämä jumalkipinä puolestaan seuraa jälleen maskuliiniprinsiippiä, joka taas taipuu ja väistää Kosmisen Äidin tahtoon. Näemme kuinka nämä yin-yang-energiat tanssivat kosmista näytelmäänsä. Laitoin tarkoituksella sitaattimerkit sanaan ”yläpuolella”. Nämä tasot eivät välttämättä ole hierarkkisia, vaan pikemminkin hologrammeja, joissa seuraava taso avautuu ja sisällyttää sekä integroi edeltäneet uudeksi tietoisuudentasoksi. Hierarkiat, niin kuin me ne tänä päivänä ymmärrämme, ovat patriarkaatin keksintö. Niiden pyrkimys on ollut pitää meidät pieninä ja helposti hallittavina. Sana on niin latautunut, ettei se enää palvele, eikä ole totuudenmukainen. Patriarkaatti on painottanut ulkoista, muotoa, materiaa, valtaa ja valloittamista. Uskonnot, niin eksoteeriset kuin esoteeriset, ovat olleet patriarkaatin aikakaudella solaarisia. Niissä on pyritty Aurinkokunnan tietoisuuteen. Nyt fyysikot ovat kuitenkin menneet jo syvälle galaksien tasolle, eli avaruus ja Linnunradan feminiini musta aukko vetävät puoleensa. Äiti Maa ja koko Aurinkokunta planeettoineen on omassa vihkimysprosessissaan, samoin heidän matkassaan koko ihmiskunta. Tämä laajempi avaruuden Pyhä Feminiini lähestyy meitä ja haluaa ilmentyä meissä! Ihmisessä alempi yksilöllisyyden aurinko, eli solar plexus antaa tilaa, sulautuu suurempaan ihmiskunnan aurinkoon, eli sydänkeskukseen. Kun sinussa oleva sydän-aurinko on tasapainossa, Galaksin avaruus ja sen musta aukko alkavat vetää puoleensa paluumatkallamme. Joskus tulevaisuudessa, sielujemme pitkässä inkarnaatiosyklissä on sen jälkeen vuorossa kollektiivisen kurkkukeskuksen integroinnin vuoro. Silloin koittaa kosmisen sinfonian, kauniimman Hallelujan, kanssaluomisen värähtelyiden ja paratiisin tietoisen luomisen aikakausi.

Micaela Aminoff

mystikko, esoteerikko ja parantaja

englannin kielinen blogi http://cosmicdewdrops.blogspot.fi/

Micaela Aminoff on parantaja, mystikko ja esoteerikko. Hän on pitkään opiskellut Aikain Viisauksia. Tultuaan isoäidiksi hän palasi viime keväänä takaisin Suomeen asuttuaan kymmenen vuotta Skotlannissa. Siellä hän palveli henkis-ekologisessa koulutuskeskuksessa, Findhorn Foundationissa. Noin viiden vuoden ajan hän toimi keskuksen Spiritual & Personal Development -osastolla ja johtoryhmän jäsenenä.

Parantajana Micaela on reikiopettaja sekä Cellular Energetic Healingin (Barbara Brennan) ja Soul Based Healingin (Alice A. Bailey) harjoittaja. Lisäksi hän omaa Astro Shamanismin perusteet. Hän on toiminut henkisen kehityksen valmentajana ja mentorina. Hän on läpikäynyt oman henkisen vihkimysprosessinsa ja noin puolentoista vuoden mittaisen hiljaisen retriitin tutkien sisäisen maailman saloja.